Komedian jäljillä

Brittisitcomin jäljillä jakso nro 9 julkaistiin pari viikkoa sitten ja sille tuli heti paljon kuunteluja. Eikä se ole mikään ihme, sillä sarjahan on hulvattoman hauska, vaikka nykyajan tyyliin verrattuna huumoria heitetään esimerkiksi aika sovinistisesti. Mauton se ei kuitenkaan ole. Olive-siskon näyttelijä tuntuu itse repivän ulkonäöstään kaiken mahdollisen huumorin irti joten Stanin ei-niin-hehkeälle siskolle nauraminenkaan ei tunnu kauhean julmalta. En osaa sanoa, kuinka aitoa kuvausta sarja on englantilaisesta perheestä 1970-luvun alusta, mutta hahmojen reagoiminen ja dialogi on hyvin aidon tuntuista ja sarjat etenevät vauhdikkaasti. Niitä löytää Youtubesta katsottavaksi ja tekstityksenkin (englantilaisen) saa päällee CC-ikonista ruudun ylä- tai alalaidasta. Huumori on myös aika ymmärrettävää, vaikka ei joka sanaa ymmärtäisikään. Itselleni tämä on erikoisella tavalla yksi eniten brittikomediaa edustavista sarjoista ja suhtaudun siihen suurella lämmöllä. Podi-jaksossa valotamme näyt...

Tilasin maaliskuun lopulla, kun podi-sarjamme alkoi, dvd:n, jossa on kaikki jaksot. Tai itse asiassa tehtyäni tilauksen huomasin harmikseni, että ekalta ja toiselta kaudelta näytti puuttuvan joitain jaksoja ja luulin jo tilanneeni jotenkin vajaan dvd.n. Esimerkiksi jakso RAF-jälleennäkemisestä ei näyttänyt olevan toiselta kaudelta.  No, seuraavassa vaiheessa kun dvd: tä ei kuulunut eikä siitä tullut oikeastaan mitään muuta tietoa kuin ostotapahtumasta kuitti sähköpostiin, pelkäsin jo koko tilauksen kadonneen. Kun muutenkin elämä oli  hektistä Sähkeet Uutiskomediashown valmistelun takia ja nyt esityskauden alun vuoksi, aloin jo epäillä unohtavani koko tilauksen. Mutta sitten yllättäen Meksun sisäoven ovikello soi. Käytämme yleensä vain ulko-ovea ja sisäovi on huolellisesti peitetty paksulla verholla, jotta rappukäytävästä ei kuuluisi melua podi-nauhoituksiin ja toisaalta, jotta Sähkeet -palaverit ja harkat eivät haittaisi talon asukkaita. Sisäoven avaaminen ei ole mitenkään maa...

Kuva: Michael Crawford Fans Instagram-sivulta Kellä on, kellä ei -sarjan (Some Mother Do Ave Em) päätähti Michael Crawford harvinaisessa kuvassa Beatlesin John Lennon kanssa. He olivat 1960-luvulla samassa elokuvassa How I Won the War. Michaelin haastattelujen perusteella heillä oli puolisoidensa kanssa vuokrattuna yhteinen talo kuvauspaikalta Espanjassa. Lennon oli silloin jo soitellut Strawberry Fields -kappaletta kitaralla ja ollut luovuttaa biisin suhteen, mutta muut, Michael mukaan lukien, olivat kannustaneet häntä jatkamaan ja vakuutelleet, että biisi on todella hyvä. Niinhän se olikin! Myöhemmin erottuaan puolisostaan Michael oli myös asunut John Lennonin luona Lontoossa väliaikaisesti. Jossain tv-haastattelussa Michael muisteli, että vaikka he olivat kavereita, hän ei kuitenkaan koskaan oikein tuntenut Johnia. Daily Mailin haastattelussa vuodelta 2011 hän muisteli, miten Lennon poltteli jotain Michaelin vieressä ja pelkkä savu sai Michaelin hihittelemään. John ei kestänyt Micha...

Vanha suola janottaa eli As Time Goes By on anglofiilien suosikkisarja. Onko missään muussa sarjassa kuvattu niin hyvin lontoolaisia säätiloja, puistoja, brittikeskiluokan elämää? Tarina kertoo siis Jeanista ja Lionelista (kuvassa), jotka löytävät toisensa 40 vuotta ensitapaamisen jälkeen uudestaan. Rakkaustarina kehittyy nyt täysin uusissa olosuhteissa, kun Lionel muuttaa asumaan Jeanin ja hänen aikuisen tyttärensä Judithin luokse. Lionelin kirjan kustannustoimittaja Alistair ja Jeanin toimistossa työskentelevä Sandy, joka muuttaa tilapäisesti pomonsa Jeanin ja työkaverinsa Judithin luo, tuovat lisää toimintaa sarjaan. Päähenkilöitä näyttelevät Geoffrey Palmer ja Judi Dench. Sarjan alku ei olekaan mikään ihan tavanomainen juttu, vaan siihen vaikuttaa liittyvän tiettyjä salamyhkäisiä piirteitä. Niistä lisää torstaina ilmestyvässä podissamme!   

Aina auki eli Open All Hours sai eniten ääniä Sähkeet Uutiskomediashown käsikirjoittajian edeltävässä äänestyksessä siitä, mitä sitcomeita käsitellään Brittisitcomit -sarjassa. Tämä symppis sarja kertoo siis kulmapuodista jossain päin Englantia. Töissä ovat Eno (Ronnie Barker) eli kauppias Arkwright ja hänen sisarenpoikansa Granville (David Jason). Arki noudattelee samaa kaavaa: aamuvarhaisella avataan samaan aikaan kun maito saapuu liikkeeseen ja illalla suljetaan niin myöhään, että Granville ei ehdi enää mihinkään bilettämään. Ainoaa piristystä arkipäivään tuovat asiakkaat ja vastapäätä asuva sairaanhoitaja Gladys Emmanuel, jota esittää ihana Linda Baron.  Sarja on Roy Clarken käsikirjoittama ja sama mieshän tunnetaan myös Pokka pitää- ja Vielä virtaa -sarjasta. Ohjaus on Sidney Lotterbyn. Sarjasta ja sen tekemisestä lisää torstain podcastissa!   

Vuonna 2018 julkaistiin Isossa-Britanniassa postimerkkisarja Dad´s Army eli Ruutiukot -sarjan 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Tässä kersantti Wilsonille (John Le Mesurier) omistettu merkki. "Do you think that´s wise, sir?" oli hänen vakiolauseensa esimiehelleen kapteeni Mainwaringille (Arthur Lowe). Kunpa Donald Trumpilla olisi oma Wilsoninsa, joka uskaltaisi kyseenalaistaa pompöösin, omahyväisen pomon toimintaa! Sarja on monella tavalla ajankohtainen tänäkin päivänä ja sitä paitsi tavattoman hauska sitcom. Se kertoo siis kodinturvajoukoista toisen maailmansodan aikaisessa Englannissa. Rannikkokaupungin vartiointi saksalaisten varalle on pitkälti jätetty kodinturvajoukkojen vastuulle. Kodinturvajoukkoja johtaa kapteeni Mainwaring Mainwaring on yllä mainitun Wilsonin pomo myös siviilissä, sillä he työskentelevät samassa pankissa. Wilsonin naisystävän poika nuori Pike (jonka isästä ei ole tietoa, joten Wilsonin voi olettaa olevan myös oikea isä) on myös samassa työpaikassa ja osall...