Frank Spencer eli Kellä on, kellä ei

Ensimmäiseksi jaksoksi Brittikomedian jäljillä -sarjassa päätyi Frank Spencer. Some Mothers Do Ave Em -sarjaan liittyy monia kiinnostavia kysymyksiä, joita käsitellään podissa. Kuka oli käsikirjoittaja Raymond Allen? Miten Hollywood-tuotannoissakin näytellyt Michael Crawford päätyi esittämään Frank Spenceriä ja mitä tapahtui, kun kesken Some Mothers Do Ave em`in tuotannon Crawfordin ura musikaalitähtenä lähti vauhtiin? 

Podin tässä jaksossa käsitellään komedian tekemisen hauskoja ja kipeitä puolia. 

                                                                            +++

Tässä katkelmia Tildan kirjoittamasta lehtijutusta muutaman vuoden takaa, täydennettynä uusilla tiedoilla. Podissa aiheesta laajemmin.

Kellä on, kellä ei – Tohelon Frank Spencerin muisto ei unohdu

Keväällä 1980 Suomessa nähtiin brittikomediasarja Kellä on, kellä ei. Hahmona oli pitkä ja laiha nuori mies, joka pukeutui trenssitakkiin ja barettiin. Hän oli Frank Spencer, jokaisen anopin painajainen. Siitä oli saatu englantilainen nimi sarjalle: Some mothers do ’ave ’em (vapaa suomennos: Joillain anopeilla käy huono mäihä). Frankin ainoa puolustaja on nimittäin oma vaimo Betty. Englantilaisessa populaarikulttuurissa elää yhä heitto ”Ooh, Betty!” Lausahdus on saanut alkunsa sarjasta, jossa tavalla tai toisella pulaan joutunut Frank pyysi apua vaimoltaan.

Käsikirjoittaja Raymond Allen (s.1940) oli pommittanut televisioyhtiöitä komediasarjaehdotuksillaan 15-vuotiaasta alkaen. Lopulta, 31-vuotiaana, hän osallistui hakuun, jossa etsittiin naispääosalle kirjoitettuja komediasarjoja. Hän loi Frankin ja Bettyn, onnellisen vasta vihityn pariskunnan, joka aloitteli yhteistä elämäänsä. Frank oli hyvää tarkoittava, kiltti ja kohtelias, mutta toivoton tapaus, jolla oli taipumus toheloida tilanteessa kuin tilanteessa: Kun pariskunnan televisioruutu menee iltamyöhällä pimeäksi, Frank haluaa korjata asian, etenkin kun anoppikin on tullut kylään. Hän päättää kiivetä katolle korjaamaan antennia, mutta joutuu lainaamaan tikapuut äkäiseltä naapurilta. Tästä seuraa kommellusten sarja, jonka seurauksena naapuri auttaa Frankia kiipeämään tikapuilla takaisin omaan kotiinsa, jottei anoppi heräisi, ja poliisi pidättää naapurin asuntomurrosta epäiltynä.

Sarjasta ei ensin innostuttu BBC:llä. Myös eri näyttelijät kieltäytyivät rooleista siinä. Lopulta pääosaa tarjottiin teatterinäyttelijänä mainetta saavuttaneelle Michael Crawfordille (s.1942). Hän kiinnostui roolista ja kehitti itsekseen mutisevan, hieman takeltelevan hahmon. Esitystyyliin tuli lisävivahteita Crawfordin pieniltä tyttäriltä: Frankin hämmennys kommellusten edessä oli otettu heiltä, samoin hassut ilmaisut. Jos kissalle oli käynyt vahinko, sen ”pikku kakkunen” löytyi Frankin baretista. Tunnettu slogan ”Ooh, nice!” (Oi, sepäs on mukavaa!) puolestaan oli muistoja hänen omasta lapsuudestaan: ”Asuin pienenä äidin, neljän tädin, isoäidin ja lastenhoitajan hemmottelemana. He sanoivat kaikkeen mitä tapahtui, että Oi, sepäs on mukavaa! Oli kyse sitten rannalle menemisestä, ensimmäisestä koulupäivästä tai paavin tapaamisesta, he sanoivat aina kannustavasti: ”Oi, sepäs on mukavaa!” Tämä sopi mielestäni Frank Spencerin luonteeseen ja käytin sen roolityössäni.”

Sarjasta tuli pian hyvin suosittu. Se keräsi 26 miljoonaa katsojaa joka viikko. Vaikka Crawford oli keksinyt, miten Frank Spenceriä esitetään, taustalla oli käsikirjoittaja Allenin omat kokemukset.

”Epäonnistuttuani jatkuvasti käsikirjoitusten myymisessä, keksin että luomani sarjan aviomies voisi olla sellainen kuin minä, auttamaton tohelo. Olen hyvin onnettomuusaltis ihminen. Pudotan tarjottimia, rikon tavaroita ja törmään aina vastamaalattuihin seiniin.”

Sarjaa tehtiin kolme kautta. Crawfordin ura teatterinäyttelijänä alkoi viedä yhä enemmän aikaa. Enemmän tai vähemmän yhteisestä sopimuksesta sarjan tekeminen lopetettiin vuonna 1978. Muutaman vuoden kuluttua Michael Crawford tuli maailmankuuluksi Andrew Lloyd Webberin säveltämän Oopperan kummitus -musikaalin kummituksen roolissa. Raymond Allen ei koskaan tullut saareltaan katsomaan ystäväänsä kummituksena. 

Michael Crawford  muutti Uuteen Seelantiin sairastuttuaan 2000-luvun alkupuolella krooniseen väsymysoireyhtymään. Kesti vuosia, ennen kuin hän toipui edes siihen kuntoon, että pystyi liikkumaan normaalisti. Toipumisen hän arvelee lähtee liikkeelle siitä, että sai taas elimistönsä ravinnetasapainon kuntoon. Keskittyminen puutarhanhoitoon ja kalastukseen naapurin kanssa auttoivat häntä palauttamaan voimat. Vuonna 2011 hän oli jo valmis palaamaan teatteriin ja esitti Lontoon West Endissä Ihmemaa Ozin uutta versiota, johon Andrew Lloyd Webber ja Tim Rice olivat kirjoittaneet uusia lauluja. Sitä seurasi muitakin teatteritöitä ja edellä mainittu sketsi Sports Reliefissä vuonna 2016. 

Kuuluisa kohtaus hotellijaksosta, joka mainitaan podcast-jaksossa (Youtube, BBC)

Alkuperäinen rullaluistelusketsi, jota käytettiin esikuvana vuoden 2016 versiolle. Crawford on itse tehnyt stuntit tässäkin. Rekka-auton kuljettaja piti lahjoa ajamaan auto ja koska pelättiin, että hän kuitenkin vaistomaisesti vetää jarrut pohjaan, häneltä estettiin näkymä sivulle, jotta auton vauhti pysyisi tasaisena ja temppu onnistuisi.

Michael Crawford fanin ottamassa kuvassa. Katsottavaksi voisi myös suositella musikaalia Barnum, joka on vuodelta 1986 taltiointi Lontoosta. Crawford esittää siinä pääroolia. Myöhemmin samana vuonna ensi-iltansa sai Oopperan kummitus - kaikkien aikojen kuuluisinta kummitusta esitti Michael Crawford.

 (Youtube)